Kukkuu teille kaikille!


Reilun viikon olen nyt yrittänyt opettaa tätä porukkaa kissanpennullisille tavoille. Puuman olen jo kohtuullisen hyvin onnistunut käännyttämään villiyteen, mutta se isonenäinen mustanruskea möykky onkin vaativampi tapaus... ja emäntätyyppi on aika toivoton tapaus (luulen että se toisinaan nauttii pienten eläinten kiusaamisesta).
Kuvitelkaa nyt; se tuosta vaan napsutteli kynteni poikki tuossa yhtenä päivänä.. ja pyllypyykillekin olen täällä joutunut. Ei auttanut itku ja huuto, vahvoja keuhkojani vaan ihasteli ja jatkoi kidutusta.
No, vahvahan minä kieltämättä olenkin, ja iso myös!

Nyt lyö aivot tyhjää... jonnekin säntään tästä kohta.. ja täyttä vauhtia!


Puuma väsähti kesken riekunnan ja valtasi keittiönpöydän korin. Se on siis parempi jättää rauhaan hetkiseksi, on meinaan aika kärttyinen jos sen erehtyy herättämään.


Tarkemmin ajatellen, taidankin tehdä seuraa. Kaksin on mukavampi lepäillä, eikö vaan.


Kyllä, uni valtaa silmän.. mutta kunhan emäntätyyppi käy nukkumaan niin me Puuman kanssa aloitetaan yöllinen seikkailu ja metsästysretki. Mutta ensin pieni torkahdus, sitten jaksaa taas riekkua.