Mahdankohan minä nyt olla Urho vai Ukko. Sitä tuo emäntätyyppi kovasti pähkäilee. No, oli miten oli niin täällä tekemistä riittää ja vauhti on hurjaa. Paitsi silloin kun tulee uni silmään. Tai nälkä.

Juuri äsken otin mittaa rimppakinttuisesta lohikäärmeestä. Taistelu oli hurja.


Taistelun jälkeen katselimme yhdessä ulos ikkunasta.



Puuman kanssa leikittiin ovenalta-hippaa.


Ja sitten olin piilossa putkessa ja käppäsin Puumaa päin näköä. Voi pojat, se oli kivaa! Tosin Puuma välillä nujuuttaa minua siihen malliin että tulee ihan Omppu-täti mieleen. Onneksi osaan esittää taitavasti rääkättävää pientä eläintä; sen totesi äsken emäntätyyppikin kun kehtasi alkaa puhdistamaan housuissani muka olevaa kikkaretta.


Kohta tassu heilahtaa...


Täytyy myös harjoitella olemaan peloittava. Ei sitä koskaan tiedä koska tulee tosipaikka eteen. Selkä köyryyn, karvat pystyyn ja kintut suorina eteenpäin. Pois tieltä risut ja männynkävyt, täältä tullaan!