Emännällä on pakkomielle. Joskus toisinaan kun löydän yöllä aarteen (esim. rapisevia muovipusseja tai vaikkapa aikaisemmin VarmaanTalteen piilottamani huiskan) ja tulen sen kanssa sänkyyn juhlimaan niin poikkeuksetta emäntä nappaa saaliini minulta pois, työntää sen yöpöydän laatikkoon ja mumisee jotain käsittämätöntä. Lisäksi laatikolle on vielä tehty jotain katalaa kun se ei aukea kissankonstein.

Tänään emäntä sitten roudasi laatikosta roskikseen mittavan määrän kaikkea rapisevaa ja minä päivystin silmä tarkkana vähän kauempaa ja odotin kun emäntä katosi keittiöön.

Mitähän tuonne sisälle vielä jäi, varmasti jotain kivaa...

Hei, kun tassulla näin taitavasti kokeilee, niin laatikko aukeaa..

..ja aukeaa muuten ihan kokonaan...

Hiphei, jipii, nyt bileet pystyyn...

Mutta mitäs muuta tekisin nyt kun kerran onnistuin laatikon avaamaan.. tässähän voi vaikka... istua.. ahdasta on..

Mutta mitäs täältä vielä löytyy?? Tuolta ihan perältä..

Ai miten niin tätä EI saa ottaa? Mikä ihmeen huolinukke? Ja jos kerran IhmisLapsi on tämän muka sinulle tehnyt niin oletko varma ettei se sittenkin ole tehty kissalle. Kyllä tässä on kuules meikäläisellä huolta kerrakseen kun on helluntai tulossa eikä heilasta tietoakaan.

Siis sä otit sen multa pois! Kuka ajaa puolustuskyvyttömän eläimen oikeuksia leikkiin ja iloon? En mä halua juuri nyt millään muulla leikkiä.

Taisin olla aika murheen murtaman näköinen kun emäntä laittoi minut valjaisiin ja otti mukaan asioille ja käytiin me töissäkin. Tiedättekö, kyllä syyttävää katsetta kannattaa harjoitella, se tehoaa palveluskuntaan ilahduttavan tehokkaasti. Jos vielä illalla jaksaisi hiukan syyttävästi mulkoilla niin saisikohan hyvitykseksi jotain erikoisherkkua... täytyypä kokeilla.