.. niitä on piisannut viime päivinä, sekä emännällä että minulla. Emäntä möyrii. Sillä on se lapio ja kasa multaa ja sitten se möyrii. Outoa hommaa, sanon minä.

Onneksi sentään olen päässyt päivittäiselle pihantarkistuskiertueelleni, sitä ei millään muotoa sovi väheksyä tai lyödä laimin.

Päivittäin täytyy suorittaa valvontaa omenapuun juurella...

...sekä tietysti metsästää jos sopiva saalis kohdalle sattuu. Kissahan on peto ja Siperiankolli on sitä aivan erityisesti..

.. AARGH! Saalistin ötökän ja se suustani pilkistää ja nyt syön sen!

Ja sitten taas tähystetään kunnes jotain vastustamattoman mielenkiintoista ilmenee. Näin päivän saa kulumaan uskomattoman rattoisasti.

Muuten.. mihin voi tehdä valituksen? Tai ilmoituksen kaltoinkohtelusta? Tässä yhtenä yönä kun olin juuri keksimässä kuinka postiluukun kautta pääsee vapauteen, niin eikös emäntä sattunut heräämään kun yritykseni oli tarmokkaimmillaan (miten se aina aavistaakin tällaiset asiat). Ja tiedättekö, emäntä kaivoi jostain kätköistään teippirullan ja liimasi luukun umpeen!! Mistä nyt vapauteen yritän kun kolliuteni alkaa ahdistaa?

Onneksi sentään voin aina lohduttautua laulamalla..