Täytyy sanoa, että paljon mieluummin vietinkin aurinkoista iltapäivää penkillä päivää paistatellen. Nuo näyttelyt kun tuppaavat nykyään kollinsielussa hitusen ärtymystä aiheuttamaan.
Kerrikin lähti mukaan ulkoilemaan. Mikä siinä on, että ei koiraeläimellä ole hajuakaan arvokkuudesta. Kerri riekkui ja kieppui innoissaan ympäri pihaa omena suussaan ja kuvitelkaa...
... sai seurakseen yllytettyä vielä ohikulkeneen mieshenkilönkin.
Sen verran hurjalta näytti touhu, että siirryin tarkkailemaan tilannetta pienen pensaan taakse.
Vaikka Kerri koiraeläin onkin (ja näin ollen hitusen yksinkertainen),niin yhdestä asiasta me ollaan kuitenkin ihan samaa mieltä: Emäntä raahaa meidät sisälle joka kerta aivan liian pian. Ulkona olisi niin mukavaa riekkua ihan loputtomiin... tai ainakin siihen asti kunnes nälkä yllättää. Eikä auta edes portaissa hidastelu, kun käsky käy niin mentävä on...
Kommentit