...ja hieno sydän onkin. Ja verikin on niinkuin pitää; pöpöjä ei ja veriryhmäkin ihan A-luokkaa. Niin sanoi lääkäri tänään ja toivotti mulle tervemenoa mukavia misuja tapaamaan. Mikäs siinä, nyt kun on kevät ja kaikki.
Tässä vielä kuva Kirkkonummen näyttelystä. Puumanpulskea olemukseni sattui Heikki Siltalan kameran etsimeen ja tuloksena oli näin kollimainen otos.
(Seuraavat kuvat Heikki Siltalan kuvagalleriasta. Paljon hienoja kissanäyttelykuvia, käykää ihmeessä ihailemassa!)
Huomattiin emännän kanssa juuri että Siltalan setä oli Kirkkonummella ikuistanut koko paikalla olleen sisarusparven.
Eli kun viime postauksessa esittelin pikkusisarukseni niin nyt onkin vuorossa porukka, jonka kanssa vartuin varhaislapsuuteni. Eli Å-pennut.
Sievä siskoni Helmi, joka jäi äidin luokse asumaan.
Mico-veli, se on tosimies kun sitä välillä kollittaa kamalasti
Ja Micon kanssa asuu Åttå, jota jostain kumman syystä ei ole kollittanut joulun jälkeen.
Ja sitten on Sulo, joka asuu oikein kissalassa (eli sillä on varmasti paljon leikkikavereita) ja on meistä isoin.
Yksi sisko joukosta puuttuu kun se ei näistä showhommista piittaa. Mutta terkkuja sillekin!
Eikö me ollakin melkoisen komea joukko?!
Kommentit