Nyt pitäisi ehdottomasti uusi haikea veisu säveltää. Istuin kuistilla ja säveltä sisältäni kumpuavaksi odotin... ei kummunnut Suurta Säveltä, ei sitten millään. Pari tavanomaista maukaisua vain.

Syynä on varmaankin se, että söin huikean annoksen ruokaa juuri äsken. Täydellä vatsalla ei oikein tahdo tavoittaa tarpeeksi riutuvaa tunnelmaa, ja ihana Manna-muusanikin on kaukana kotonaan.

Jos ruokalevolle vetäytyisin ja pohtisin tätä veisuasiaa myöhemmin. Kun lepään vielä tämän päivän niin yöllä jo varmaan serenadi syntyy kun kuutamoa katselen.