Manna saapui siis aamulla, sinisessä kuljetusboxissaan. Vessalaatikon suojista oli turvallista ihmetellä uutta ympäristöä.

Eihän siinä älli päässä pysy kun kaksi näin komeaa ja kaunista kohtaa. Kiroilla piti kissojen tapaan ensitapaamisen kunniaksi. Kuka muuten väittää että siperialaisilla on hiljainen ääni?? Ainakaan Puuman sihteeri ei enää allekirjoita kyseistä väitettä.

"Jos menen ihan lituskaksi niin ehkä kaunotarta saisi lähempää katsoa.."

 

"On se kyllä niin häikäisevä että täytyy katsoa asiaa toisestakin kulmasta"

"Älä köriläs pörhistä, mä vaan tässä teen tupatarkastusta kun tää on niin outo paikka. Vessa jo löytyi, mutta missä on sapuska?" (seuraavaksi löytyikin ruokakuppi :) )

 

"Nyt kun se KamalanIhana tyyppi häipyi tästä matkustusyksiöstään, niin käynpä vähän tutkimassa mikä se oikein on kissojaan"

 

"Hei kollityyppi! Se on muuten mun boxi.. ja missähän me ollaan?"

Iltasella Manna päätti vetäytyä kakluunin päälle lepäämään ja Puuma teki seuraa soveliaan välimatkan päästä.

"Voi vietävä kun se sihisee vaikka mä vaan katson ja haukottelen"

 

Väsynyt matkalainen kakluunin päällä lepäilemässä.

Tässä vaiheessa iltaa sihteeri elättelee toiveita yöpuulle vetäytymisestä. Manna nukkuu Puuman korissa (korva tarkkana kuitenkin) ja Puuma iltapeseytyy sohvalla.

Saa nähdä mitä yö tuo tullessaan...