..kunnes keksin: Kuonolla kun tarpeeksi laatikon kantta punkee ja peltilootan päällä tasapainoilee, niin kas kummaa, pääsy koiranpapanasäkkiin onnistuu kuin tyhjää vaan..

..viiielä vähän kurotan... ihan hipihiljaa...

..hitto, nyt Emäntä kuuli, häivyn tästä muina kissoina..

Kyllä kissan suuhun muutama koirannappula mahtuu kun kiire tulee, liekö minussa hieman hamsterin verta. Kas Kerrikin tuli katsomaan.. "Tiedätkö, kuolaava saksalainen ystäväni; jos mä olisin aivot ja sä lihakset, niin meitä ei pysäyttäisi mikään. Syön vain saaliini niin jutellaan sitten lisää.. ja muista, ei emännälle sanaakaan, kyllä se sitten itse huomaa.."

Heh heh, kyllä nyt on olo muikea ja taitava.