sunnuntai, 29. maaliskuu 2009

Viimeinkin...

... sain emännän taas sihteerin puuhiin houkuteltua. Avattiin ihan uusi blogi kun siihen sai erinomaisen komean kuvan yläreunaan laitettua ja muutenkin olen sitä mieltä että emännälle tekee hyvää oppia toisinaan uusia asioita. Kuten uuden blogipalvelimen kommervenkit esimerkiksi.


Klikatkaapa tästä, täältä minä nykyään löydyn!

lauantai, 17. tammikuu 2009

Urho on poissa

Lumikissan Ukko-Pekka menehtyi tapaturmaisesti 16.1.09

Voi Iso mies, miksi aikasi täällä meidän kanssa oli niin kovin lyhyt?

Puuman blogi lienee tauolla nyt jonkin aikaa.

torstai, 15. tammikuu 2009

Puuma vaan olla möllöttää...

... ja mulla on tylsää. No, ei ole kauaa, kyllä näin yritteliäs kissanpoika itselleen haasteita löytää! Hiiop vaan ja kohti kirkkautta kiipeän!

torstai, 15. tammikuu 2009

Mä olen kipeä

Niin kipeä että oksettaa, ei mikään huvita.. edes ulos meneminen.

Me tultiin juuri äsken lääkäristä ja nyt pitää kuulemma toipua.

Joku vatsapöpö tämä kuulemma on, eli kyllä musta vielä ihan hyvä kissa tulee.


Nyt otan pienet unet, sanelen sihteerille sitten illalla lisää.

Sihteerin lisäys:Nyt illalla klo 21 aikaan Puuma voi jo paremmin, ruokakin maistui.

Tänään aamulla kun heräsin ei näkynyt Puumaa missään. Ajattelin että herra on vetämässä sikeitä jossain jemmassa enkä kummemmin huolestunut. Kun tulin Kerrin kanssa lenkiltä niin Eteisen lipaston päällä könötti vallan surkea näky: Puuma kyyhötti paikallaan silmät puolitangossa eikä jaksanut reagoida edes Urhon leikitysyrityksiin. Nostin Puuman lattialle, josta potilas pikkuhiljaa valui olohuoneen ikkunalaudalle, johon teki stopin. Miten karvainen naama voikin olla niin huonovointisen näköinen?!

Lattialle oli yöllä ilmestynyt kolmet oksennukset, joista kaksi pelkkää nestettä. Siinä vaiheessa alkoi mieleen hiipimään ei niin mukava epäilys, että Puuma on niellyt jotain sopimatonta ja vierasesine vatsassa jumittaa.

Soitto siis CatVet-Kissaklinikalle (kiitos, Anne, hyvästä vinkistä) ja saman tien matkaan kohti Haagaa.

Puuma tutkittiin, kuunneltiin, verinäytteet otettiin. Tulehdusarvot oli koholla ja kuivumistakin oli ehtinyt tapahtua, onneksi merkkejä vatsaan joutuneesta vierasesineestä ei havaittu. Suolistotulehdus oli siis kissarievun kukistanut. Puumasta tehtiin kameli (laitettiin pari desiä nestettä nahan alle), mukaan antibioottia ja vatsatroppia.

Kuulemma ei ole ollenkaan harvinaista että kun uusi kissa tulee taloon, kestää jonkin aikaa ennenkuin bakteerikanta tulokkaan ja jo kotona olleen kissan kanssa "tasoittuu".

keskiviikko, 14. tammikuu 2009

Hiukan hirveä hiukopalaksi

Sain saaliiksi hirvenjalan. Suurelle metsästäjälle sopiva saalis, eikö vain?

  

Ei hyvänen aika sentään. Joku roti olla täytyy.. hirvenkinttu kuuluu palveluskoiralle, kissanrääpäleet pysyköön silakoissa. Vaikka on pikkukaverilla kyllä terveellä tavalla suuruudenhullua asennetta, se täytyy myöntää.