Niin, terveisiä siis Siperianpetojen Erikoisnäyttelystä. Meitä oli koolla Myyrmäki-hallissa melkoisen komea konkkaronkka, n 50 sibskua. Jo pelkästään meitä Tammikatin veljeksiä oli paikalla neljä (sekä pikkusisko Hippu), ja aina yhtä tuimailmeinen Hertta-äitikin oli saapunut paikalle.
Minä sihisin tuomarille niin että se säikähti, mutta antoi se silti minulle sertin ja piirsi sydämen arvosteluseteliin. Raymond-setä ymmärtää näköjään, että kollin pitää välillä sihauttaa, vaikka ei sen kummempaa sillä tarkoittaisikaan. Sitten (kuten kuvastakin näkyy) se vielä selosti minulle mitä oli lipukkeeseen kirjoittanut.
Lopun päivää otinkin rennosti. Tervehdin arvokkaasti paikalle saapuneita blogini lukijoita, se oli mukavaa ajanvietettä. Unohdin kollittelunkin melkein kokonaan.
Tässä leppoisaa oleilua emännän sylissä.
Juu, palkittinhan minut vielä oikein RUROK:in Siperiankissan Erikoispalkinnolla. Olivat ilmeisesti viisaammat tajunneet, ettei meikäläiselle ihan tavanomaiset palkintopystit riitäkään.
Miltäs tämä maistuu...
No, poseerataan nyt sitten.
Emännältä vielä kiitos ja kumarrus hienoista näyttelyjärjestelyistä SIBY:n puuhahenkilöille. Kilpailut olivat hauskoja ja nimilaput häkkien päällä mielestäni harvinaisen onnistunut idea.
Muutama kuva lisää löytyy täältä (picasa), kannattaa kurkata. (Mm. veljekset, äiti ja "Kaunein häntä"-kilpailu.)
Kommentit