Siis kunnollista sellaista.
Ennen showkissailua kun ei saanut ulkosalla tassuaan mihinkään mielenkiintoiseen laittaa, ja kieriskelyäkin paheksuttiin. Nyt teinkin sitten oikein tutkimusmatkan kun ei tarvitse vähään aikaan olla salonkikelpoinen. On muuten melkoinen helpotus!
Tämmöinen Iso Keltainen keksintö pihalta löytyi. Tämän sisältä löytyy toisinaan myös ystäväni Kari, mutta nyt se ei ollut paikalla.
Mutta kelpasi täältä maisemia tähystellä.
Sitten mietin, josko kukkaset olisivat sittenkin lähempänä sydäntäni kuin tuommoiset pörisevät vekottimet, kukkia kun voi sentään nakerrella.
Kukista viis, täällähän oli se hiekkakasa. Ai kokeilkaa tekin, kieriskelkää, tämä on aivan vastustamatonta!!
Tähystää täytyi välillä, ettei kilpailijat pääse yllättämään.
Ja mullan seasta kaivoin esiin maukkaan ötökän.
"Tipitii tipitipi tii, tule vaan, katsomaan.."
"..tipitii tipitipitipi tii, kohta yllän sua haukkaamaan.."
Ai hitsiläinen. Unohdin jo intoni keskellä että toi sihteerityyppi roikkuu painolastina taluttimen toisessa päässä. Unohdetaan siis tipitiit... toistaiseksi...
Mikäs tämä on...
Virallinen lehtilavan katsastus, tarkastajana asiantuntijakissa...
... se oli sitten semmoinen mesta.
Asioita täytyy välillä pohdiskella. Ihan vaan istua alas kaikessa rauhassa. Hätäkös tässä, valmiissa maailmassa.
Kyllä tämän kaiken jälkeen jo alkaa haukotuttaa, kohta taitaa olla ruoka-aikakin.
Mietin tässä vielä, on noi koiratyypit jotenkin holtittomia. Me kissat edetään sentään elegantisti... mutta koirat. No, katsokaa itse, ei arvokkuudesta tietoakaan, järjen köyhyys on taas saksalaisella valloillaan. "huokaus".(Elä nyt sitten näiden kanssa.)
Kerri Taivaskalliolla (picasa)
Ihminen, sihteeri, (ja kamera myös,) mene pois. Hus! Ilmoita kun on taas ruoka-aika, sitten olen jälleen tavattavissa.
Kommentit