Ja kun taas heräsin (jotenkin olin joutunut takaisin kotiin) niin olo oli kuulkaas melkoinen. Jalat oli vatkulia ja kuola valui valtoimenaan, voi kurjuutta sentään.
Emännän avustuksella kiipesin ikkunalaudalle torkkumaan ja oloa parantelemaan.
Kerriä alkoi päämäärätön hortoiluni hirvittää siinä määrin, että se katsoi parhaaksi siirtyä eteiseen pois jaloista.
Jossain vaiheessa olo helpottui siinä määrin, että könysin emännän viereen nukkumaan. Aamulla olo olikin jo virkeä kuin västäräkillä (nam, mikä herkullinen sanonta), ja voi tavaton mikä nälkä minulla olikaan! Jotenkin on olo uudella tavalla kevyt... tosin hännänalus on hivenen arka,toisella kankulla pitää istua... muuten tuntuu aivan mainiolta. Taidankin siirtyä haikeiden veisujen sijasta säveltämään iloisia laulelmia.
"Kiitos kysymästä, olo on nyt oikein rattoisaa. Ruokalevot ajattelin tässä ottaa."
Sihteerin huomautus: Puuma siirtyi siis kollista konsultiksi eilen iltasella.
Kommentit