Ai mahdoton kun tänään laulatti. Yritin olla toki hienotunteinen ja lauleskella silloin kun emäntä nukkuu. Lopetin melkein heti kun se heräsi, mutta silti se näytti jotenkin kärsineeltä. Ettei vaan olisi vähän niuho?

Kevätmyrsky puhalsi koko yön, ja vielä päivänkin. Ette usko kuinka paljon ihania hajuja ilmassa leijaili. Villiys iski minuun lailla moukarin kun pääsin kuistille tuulen tuiverrettavaksi. Olisin kovin mielelläni lähtenyt hiukan maisemia katselemaan (ja ehkä hiukan naapuruston muista kolleista mittaa ottamaan ja tyttöihin tutustumaan), mutta hittolainen kun joku ilkeämielinen on verkolla muuten niin viihtyisän kuistin kehystänyt.

"mitenkäs tästä nyt pääsisi.."

"tästä välistä jos tunkisin.. ehkä vapaus koittaa..."

"nyt hatuttaa"

Synkkänä tuijotin vapauteen, raahustin sisälle ruokakuppiani tarkistamaan. Ja mitä löysinkään: ihanan kuivatun kalan! Tiedättekö muuten että jostain syystä se maistuu vieläkin paremmalta kun sen nauttii sohvan selkänojalla. (Ja kokonaiset katkaravut maistuvat parhaimmalle sängyssä, ihan vaan vinkkinä.)

Aterian jälkeen alkoi mukavasti väsyttämään. Aurinko jo hiukan lämmittää, ai onnea!

Tällä kuvalla osallistumme KISSAKUVAHAASTEESEEN nro 57, aiheena aurinkoinen. Kuva on julkaistu jo helmikuun alussa mutta sopi aiheeseen niin hyvin että en voinut valita muuta. Puuma nautti sohvalla auringon lämmöstä, ilme kertoo kaiken )